Kisa 120 vuotta eikä suotta

Lempäälän Kisa ry on liikuttanut Lempäälässä 120 vuotta. Seura perustettiin
1904 Lempäälän Nuorisoseuran kylkiäisenä. Nimeksi ei tullut Kisa vaan
Lempäälän Nuorisoseuran Voimistelu- ja Urheiluseura, millä nimellä jo
oikeasti kilpailtiinkin.
Nimi Kisa tuli käyttöön vuonna 1917. Vielä silloin nimen yhteydessä esiinyi
Lempäälän Nuorisoseuran Voimistelu- ja Urheiluseura. Toiminta Venäjän
alaisuudessa ja etenkin sortovuosien aikaan oli ollut katkonaista. Sisällissodan
seurauksena Kisan ja monien muiden järjestöjen toiminta lakkasi 1921, mutta
elpyi pian. Sotavuosina 1939 - 44 Kisa oli sammuksissa. Syntytausta
Nuorisoseura häipyi elvytettäessa nimestä kokonaan.
Nimi siis vaihteli, mutta koko ajan oli sama tavoite: saada ihmiset liikkumaan
ja urheilemaan.
Nykyisin urheilijat vaihtavat seuraa aika usein. Syitä on ”miljoona”: laji, taso,
tavoitteet, muoti, henkilösuhteet, kaverit, asuinpaikka... Kisan varhaisvuosina
pysyttiin samassa seurassa. Nykyäänkin seurassa on jo 1950 -luvulla liittyneitä
ja yhä jäsenmaksunsa maksaneita.
Miksi ja miten aikoinaan liittyivät? Mitä keskimäärin yli 80 -vuotiaat ovat
urheilulta saaneet? Miksi maksavat yhä jäsenmaksua vaikka eivät ole urheilleet
vuosikymmeniin?
Niitä kyselimme Eero Välimäeltä, Aimo Kinnarilta, Eino Niemiseltä, Ilkka
Reinolalta sekä Reijo ja Reino Lemmetiltä. Paikka oli Lempäälän entinen
urheilukenttä eli Keskuskenttä, joka tuli tutuksi kaikille.

Eero ensin epäröi pärjäämistä

Tiettävästi pisimpään Kisan virallisena eli jäsenmaksun maksaneensa on ikänsä
Lastusissa asunut Eero Välimäki. Hänen joissain palkinnoissaan Kisan
kilpailuissa on kaiverrus 1954. Pari vuotta aiemminkin hän muistaa
osallistuneensa maastojuoksuun ja 3 -otteluihin.
Jäseneksi hän liittyi melko pian ja on maksanut jo kuluvankin vuoden maksun.
Miksi liittyi?
- Me poikaset temmelsimme kovasti kotipellolla ja metsässäkin. Oli myös
kilpailuhaluja. Kylällä asunut Heikki Koivisto huomasi sen, ja kehotti tulemaan
Kisan touhuihin. Ensin epäröin pärjäämistäni kotokulmaa kauempana. Koivisto
rohkaisi sanomalla, että alkuun pääsemisen jälkeen sujuu. Niin kävi.
Yleisurheilin sotaväki-ikään asti. En erityisemmin harjoitellut, mutta kotitilan työt ja suunnistus Kisan alaosastoksi1958 perustetussa Moision - Kuljun
Kisassa auttoivat. Alaseura hiipui ja huomasin lopulta olevani ainoa
kilpailuissa kävijä. Niinpä jatkoin päälajiani pääseura Kisassa. Kilpailin itse ja
kuljettelin nuoria kilpailuihin. Lopulta Tarpian Suunnan kaverit tulivat
hakemaan minua kotoa kaurapellolta viestijoukkueeseensa. Menin, mutta en
luopunut Kisan jäsenyydestä. Jäsenmaksun maksaen koen edes jotenkin
auttavani urheiluseuran toimintaa.
Mitä urheiluvuodet antoivat sinulle antaneet?
- Paljonkin. Esimerkiksi kuntoa, taitoa, elämyksiä ja muistoja. Kisamatkat
vaikka vain naapuripitäjiin avarsivat metsäkulmalaisen pojan silmiä.
Myöhemmät reisut eri puolille kotimaassa tai Ruotsissa avarsivat paljon. Ilman
urheilua olisi moni paikka jäänyt iäksi näkemättä.
Keskuskentältä veteraaneilla on tietysi paljonkin muistoja.Välimäki muistaa
Kisan mestaruuskilpailuut joskus 1950- luvun puolivälissä. Hän ja paremmin
hiihtäjänä tunnettu lastuslainen Reijo Lehtinen kamppailivat tosissaan 3000
metrin voitosta.
- Koko loppusuoran pinnistelimme rinta rinnan. Sekunttikello kourassa
ajanoton päällikkö ja seuran myöhempi puheenjohtaja Pekka Toivonen ilmoitti:
Välimäki voitti viidellä sentillä. Se oli aikansa maalikamera.

Eero Välimäellä on kymmenittäin Kisan jäsenkortteja, joista tässä
viimeisimmät.

Eino Niemisellä yhä seuraennätys

- Kisaan liittymiseni syy oli kova urheiluinto sekä seuran antamma hyä ohjaus
ja valmennus. Tarkoittaa mm. Pekka Toivosta ja Teuvo Heulaa. Intoa nostatti
sekin, kun olin katselemassa vuoden 1952 Helsingin kisojen olympiatulen
kulkua Lempäälän läpi.
Einon ensimmäinen edustuskipailunsa seuran 16 -vuotiaana 1957
piirinmestaruuskilpailut. Saavutuksena oli 3. sija 17 -vuotiaitten kolmiloikassa.
Seuran omiin kilpailuihin mukaan lukien keväiset maastojuuoksut Eino oli
osallistunut jo aiemmin.
Monipuoliinen urheilu pyöri keväästä syksyyn kotipihassa ja kentillä, syksyn
tullen saleissa. Innostus jatkui aikuisiässäkin. Vuonna 1964 hänen valittiin
seuran parhaaksi uheilijaksi. Kolme vuotta myöemmin hän hyppäsi
pituustuloksen 719, joka on seuraennätys vieläkin.
- Samoihin aikoihin hyppäsin Ruovedellä 735, mutta se tuomittiin
yliastutukuksi koska astuin alas tultuani hiekkalaatikon ulkopuolelle. Silloin
laatikot olivat kapeita, mutta nykyisten leveiden aikaan reunan yli ei voisi
astua. Hyppy mitattiin, mutta erään kanssakilpailijan valittuksen takia
hylättiin.
Kolmivuorotyö Valtion Rautateillä verotti reilusti tuloksia. Harjoittelu ja
kilpailut oli sovitettava sen mukaisesti.

Niemisen toinen laji oli lentopallo, johon hän tutustui vasta sotaväessä 1961.
Alkoi monivuotinen tahkoaminen nelos- ja vitossarjoissa. Yleisurheilussa Eino
kuului monasti Hämeen piirijoukkueeseen, mistä syystä Kisa nimesi hänet
1964 vuoden parhaaksi urheilijaksi ja nimi kaiverrettiin ison kiertopalkinnon
kylkeen.
Kisa -ura jatkui lentopallon valmentajana. Ensin oli kakkossarjaa pelaavan
naisten jouukkue, sitten oman tyttären kautta unioreita. Valmennusuran
kruununa oli C -tyttöjen Suomen mestaruus 1991.

Aimo ”väärässä” lajissa

Aimo Kinnari on luultavasti vanhin nykykisalaisista, 93 vuotta. Urheilu alkoi
kelholaisen kotimökin pihassa. Sotaleskeksi jääneellä äidillä hyöri helmoissaan
8 lasta. Kaksi oli kuollut aiemmin. Kun pirtissä oli ahdasta niin pesue touhusi
kesät-talvet paljon ulkosalla.
Kai opettajan kannustustamana Aimo ja muutkin sisarussarjasta liittyivät
kyläseura Kelhon Katajaisiin. Seuran ja Aimon päälajina oli hiihto.
- Jotenkin pärjäsin vaikka en ennen sotaväki-ikää juuri harjoitellut. Ei ehtinyt,
koska lapsista vanhimpana minulle lankesi jo poikasena niinsanotut miesten
työt. Hevosta ajelin paljon.
Vahvana jässikkänä hän pystyi viskomaan vilja- ja apulantasäkkejä traktorin
kärryyn kylän talojen töissä.
1960 -luvulla Katajaiset hiipui ja sen jäsenet siirtyivät Kisaan, jonka riveissä
hän osallistui mm. Hämeen maakuntaviesteihin. Ne olivat vielä vuosituhannen
lopulla maakunnan hiihdon ykköstapaus.
Elämä ja työ vei hiihtäjän Tampereelle. Harrastus jatkui monipuolisesti joskin
tamperelaisseurassa. Muutettuaan takaisin Lempäälään noin vuonna 2000 hän
palasi heti Kisan toimintaan.
- Aika monia ja monenlaisia talkoita olen ahertanut Kisan riveissä, muistelee
Aimo. -Olin liian vanttera ja isolihaksinen hiihtäjäksi, joskin tasatyönnössä
pärjäsin hyvin. Hakan voimailijat tarjosivatkin minulle seuraa. Painija minusta
kai olisi pitänyt tulla.
”Väärästä” lajivalinnasta huolimatta Aimo Kinnarilla on hiihdosta mitaleita ja
osallistumisplakaatteja ehkä enemmän kuin kenellekään toisella Lempäälässä.
Lemmetit ovat Sakkolaan evakkoja, joiden kotipaikaksi järjestyi Ahtialan
takamaa. Rakennukset jäivät sittemmin moottoritien alle. Jatkuva reipas ja
monasti kilpahenkinenkin liikunta kotokulmalla muuttui kuin huomaamatta
urheiluksi: talvet hiihtoa omatekoisilla laduilla ja kesäisin kodin tai naapurien
”stadioneilla”. Kirkolle oli pitkä matka joten sinne ei autottomasta talosta usein
ainakaan urheilun takia menty.

Muiden keskuskentän reunalle kokoontuneiden KISA -veteraanien tapaan
Reino ja Reijo Lemmetti eivät tarkoin muista seurapolkunsa alkua. Kisan
järjestämissä kilpailuissa se kuitenkin alkoi.

Reino seuran ykkönenkin

- Seuraan liityttiin nuoruudessani kuin liukuen, ensin osallistuttiin ja vähitellen
liityttiin jäseneksi. Yksi hyvin muistiin jäänyt kilpailu tässä keskuskentällä oli
se, kun meidän toisella kymmenellä olevien poikasten 300 metrin kilpailu
mentiin yhteislähdölla. Omaa sijoitustani en muista mutta ahdasta oli ja
mustelmilta vältyin...
- Huomattavasti paremmin muistan Hämeen piirinmestaruusviestit Ratinassa
joskus 1960 -luvulla. Juoksin 4x1500metrin viestissä neljänneksi
sijoittuneessa Kisan joukkueessa. Olin kai kentän ainoa, jolla ei ollut
piikkareita. Suunnistin Kuljun-Moision- Kisassa, joten metsään sopivat
piikkarit omistin.
Hiihto tuli lopuksi Reinon lajiksi. Hän oli monasti Kisan Hämeen viesin
joukkueessa. Viesti oli velä 2000 -luvun alkuvuosina hämäläisen hiihdon
ykköstapahtuma. Paras laji Reinolle oli lopuksi ampumahiihto, jossa hän
saavutti 1984 SM -pronssia sarjassa M40. Sinä vuonna hänet valittiin Kisan parhaaksi
urheilijaksi. Paremmin Reino muistaa kistalven 83.
- Kulta oli jo kumartamista vaille minun. Johdin muutama sata metriä ennen
maalia ja edessä oli helppo pätkä: laskua ja tasaista. Laskun lopussa en
päässytkään pystyyn. Puseron alle hiipinyt kova pakkanen kai aiheutti niin
kovan selkäkrampin, että minut piti auttaa hoitoon.

Reijo tuki ja kuljetti

- Vuonna 1955 voitiin ensimmäisen lusikkani Kisan 3 -ottelusta
Keskuskentällä, kertoo Reijo näyttäen sievässä kotelossa olevaa palkintoa. -
Myös Hakkarin Koivunokalla kisalaisilla oli kilpailuja sekä avoimina
Nyströmien kotipihalla Kuivaspäässä.
Osallistumishalu yhteisrientoihin myös kilpailuhenkisesti oli Ahtialan
perukoilla elävälle poikaselle kova.
Aika pian tavoitteellinen urheilu jäi ja hänestä ajokortillisena tuli tärkeä lenkki
Kisaan: nuorempien taustatuki, kuljetus ja huolto kilpailureissuilla.
Ajan oloon hänestä kasvoi jäsen vuosikausiksi Lempäälän Kisan johtokuntaan
sekä seuran hiihtojaostoon.
Lempäälän ampumahiihto oli 1970 -luvulla voimissaan, joten laji perusti oman
jaostonsa 1980. Sen puheenjohtajaksi valittiin - tietenkin- Reijo Lemmetti.

10 vuoden kuluttua ampumahiihtäjät palasivat hiihtojastoon.
- Noina vuosina tehtiin rutkasti talkoita varainkeruussa ja rakennettin
suurponnistuksena oma ampumarata Innilään. Siellä pidettiin piirinkin
kilpailuja. Nyt radasta ei ole jälkeäkään eikä Kisassa ole enää ampumahiihtoa,
mutta isot muistot elävät.
Reijo osallistuu velä ikämiehenäkin erityisesti hiihdon tapahtumiin ja talkoihin
toimien myös reserviläisurheilussa. Kisan jäsenmaksut hän on maksanut
katkeamatta jo 64 vuotta. Miksi?
- Urheilu ja muukin liikunta on ihmisille tärkeää ja iso ilo. Haluan auttaa
Lempäälän Kisaa sen järjestämisessä.
Mies oli järjestämässä urheilua myös seuran ulkopuolella. VR:n Tampereen
liikennealue kunnostautui Työpaikka UrheilunTuen eri kilpailuissa, ja Reijo oli
yleensä järjestelemässä. 45 vuotta kului erilaisissa logistiikan
esimiestehtävissäVR: llä. Hän vastasi, että Tampereella tavarat liikkuivat
oikein. Seinällä on komea kokelma tunnustuksia työelämästä ja liki jokaisessa
luetellaan pitkä rivi Reijon vastuista.

Ilkka oli puheenjohtajanakin

Myös Ilkka Reinolalla on pitkä Kaari Kisassa. Hän urheili seurassa jo 1950 -
luvun alussa ja vuosikymmen myöhemmin mies oli Hämeen pikajuoksun
huippua. Suksikin kulki poliisien kilpailuissa ja Lempäälän tapahtumissa.
Ilkka Reinola otti toisinaan varkaita tai muita rötöstelijöitä juosten kiinni.

Reinola oli seuran puheenjohtajana 1975-1978.

Teksti ja kuvat: Antero Korhonen

Jutun pääkuva:
Vanhat kisalaiset kokoontuivat keväällä 2024 Keskuskentän kulmalle
muistemaan, miten heidän matkansa Kisassa alkoi ja mitä se antoi. Tutkittavana
oli myös vuoden parhaan urheilijan kiertopakinto. Vasemmalta: Reino
Lemmetti, Eino Nieminen, Reijo Lemmetti, Eero Välimäki ja Aimo Kinnari.
Reino ja Reijo löysivät nimensä pokaalista.